Päivät 15-16 | Gracias y Adios Amigos! | Flores, Antigua

Floresin aamu alkoi viimeisellä koko ryhmän yhteisellä aamiaisella, eli Holy Breakfastilla...:) Sen jälkeen pakkaukset valmiiksi ja Rolandon kyydissä Floresin pienelle lentokentälle. Siellä tiemme erosivat Matin ja Maikin kanssa, jotka palasivat Tropic Airin siivin takaisin Belizen Placenciaan. Jotakuinkin samoja aikoja me muut nousimme TAG:in potkurikoneen kyytiin, jolla lensimme takaisin lähtöruutuun Guatemala Cityyn, josta vielä jatkoimme minibussilla Antiguan tuttuun majapaikkaamme San Vicenteen.
Antiguan iltapäivä oli sopivaa aikaa tehdä viimeisiä ostoksia tai viettää muuten vain kiireetöntä aikaa viehättävän Antiguan aurinkoisilla turuilla ja toreilla.
Ilta kuudelta kokoonnuimme San Vicenten sisäpihalle pienelle holy aperatiiville ja sitten lähdimme syömään MundoMayan päättäjäisillallisen. Illallispaikaksi oli valittu keskustan turisti ravintoloiden sijaan ehta "tipico comedor", jonka menu koostui perinteisistä Guatemalan keittiöklassikoista. Vatsat täyttyivät mm. parillalla grillatuista lihoista. Ennen nukkumaan menoa pidimme vielä pienet iltapalaverit San Vicenten sisäpihalla, omaksi ja aikaisin nukkumaan menneen saksalaispariskunnan iloksi...:)

Anneli ja Pirjo lähtiäiskaffeilla Antiguassa.

Jyrki raapusti suomi-terveiset viimeiselle aamiaispaikalle:)

Seuraavana aamuna kävimme vielä viimeisen kerran nauttimassa aamiaiseksi paikalliset tipico papumöysselit ja paistetut banaanit:) Sitten nokka kohti Auroran kenttää... Matkaan oli syytä lähteä ajoissa, sillä samalle päivälle osui Guatemalan uuden presidentin ensimmäinen työpäivä... Se näkyi mm. vilkkaana helikopteriliikenteenä sekä vahvana armeijan ja poliisivoimien läsnäolona katukuvassa. Kentälle saavuimme kuitenkin hyvissä ajoin, ilman viivytyksiä. Auroran ovilla vilkuttelin MundoMayalaiset kotimatkalle ja itse palasin samalla kyydillä takaisin Antiguaan...

Holy Cow / Mundo Maya: Vesa, Anne, Eija, Jyrki, Pia, Anneli, Suvi, Vesa, Pekka, Maikki, Matti ja Pirjo.

Juuri tässä ja nyt kun tätä kirjoitan, alkaa ryhmä olemaan uskoakseni jo kotiutunut... Mundo Maya oli upea matka ja siitä kuuluu kunnia erityisesti tälle mainiolle ryhmälle! Teidän kanssa oli joka päivä tosi kivaa ja matkanteko mutkatonta! KIITOS Anneli, Anne, Pia, Pirjo, Eija, Suvi, Maikki, Matti, Jyrki, Vesa ja Vesa!!! Kiitos myös kaikille "etänä" blogin kautta mukana olleille! Voikaa hyvin ihmiset! Täällä Antiguassa jutut jatkuvat papukaija Hugon kanssa... Guatemala kiittää, kuittaa ja vaikenee...

Päivä 14 | Tikal | Petèn Guatemala

 Tikalin tiellä voi olla Jaguaari-tiuhaa...:)

Aamu viideltä nousimme pikkubussin kyytiin ja suunnaksi otettiin Maya-kaupungeista monen mielestä se suurin ja kaunein; Tikal. Tunnin matka Floresista Tikaliin kului aamu-unisissa tunnelmissa, osin kai vielä unten mailla. Kuski Rolando pysyi kuitenkin ratissa hereillä, heivaten meidät Tikalin porteista sisään. Tikaliin jalkauduttiin auringon nousun aikoihin sumuisessa aamu-hämärässä. Tikal sijaitsee keskellä Peten:in läänin valtavia viidakoita ja aamun äänet ovat sen mukaiset. Lintujen ja apinoiden aamuinen konsertti on korvia huumavaa, puhumattakaan jaguarejen aamuisesta karjahtelusta...

Aamusumua Tikalin Gran Plazalla.

Ensimmäisiä Maya-raunioita alkoi näkymään kun tupsahdimme keskelle sumuista Gran Plazaa. Tunnelma oli taian omainen, aamusumun verhotessa Gran Plazan pyramideja suojiinsa. Kaiken hyvän lisäksi saimme nauttia Gran Plazan lumosta keskenämme, ilman muita turisteja. Ehkä ainut särö vallitsevassa harmoniassa pääsi syntymään, kun allekirjoittanut kiipesi pyramidin rappusia ja tasanteen saavuttaessaan kohtasi kalkkunan, joka rääkäisi pää punaisena Pekan nähdessään...:) En tiedä kumpi säikähti enemmän mutta itse pysyin hädin tuskin rappusilla säikähdykseltäni:)
Saimme jatkaa Tikal kierrostamme yllättävänkin pitkään, ennenkuin muita turisteja tuli ensi kerran vastaan.

Vesa kesyttelee Tarantellaa... Suvi valmiina ensiapuun...:)

Tikalissa näkee pyramidejen lisäksi paljon eläimiä, joista mainittakoon ainakin apinat, tukaanit ja nokkakarhut. Onnistuimme bongaamaan useita upeita tukaaneja. Jyrki, Vesa ja Matti olivat hetken myös "jättiläis-tukaanin" jäljillä... Liekkö sama tutkimusryhmä, joka suomessa pääsi lumimiehen jäljille...:) Tikalin pyramideista hulppeimmat näkymät avautuvat "templo 4:n" huipulta. Annelilta nuo näkymät meinasivat viedä kirjaimellisesti jalat alta mutta onneksi oli Matti paikalla ja kaikki pääsivät kunnialla takaisin maan kamaralle...:)
Retkemme maagiseen Tikaliin oli kokonaisuutena erittäin onnistunut, eikä varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Ennen Floresiin paluuta haukkasimme vielä myöhäiset tipico aamiaiset ja kas kummaa kuinka löysimmekin itsemme juuri kuski Rolandon perheen patojen äärestä:)

Templo no.1, Gran Plaza.

Myös nokkakarhu kavereineen viihtyy Tikalissa:)

MundoMayalaiset Gran Plazalla:)

Päivät 12-13 | Hummingbird Highway | Belize

Placencian aamiais-auringossa burritoa odotellessa...

Vaikka MundoMaya-kuoro oli heittänyt ahkerasti keikkaa edellisenä iltana, niin aamiaiselle kaikki ilmaantuivat yhtä kellon tarkasti kuin kaikkina muinakin aamuina:) Aamiais-burrito tilaukset laitettiin vireille MJ’s:n keittiö-hökkelissä, minkä pihalta löytyi pari pöytää ja hiekkaan uppoavat muovituolit. Pari tuntia myöhemmin istuimme shuttlen kyytiin, suuntana San Ignacio. Matkatavaroista saatiin pakun katolle aika hulppea keko mutta hyvinpä nuo matkassa pysyivät aina perille saakka. Reitti Placenciasta San Ignacioon kulkee pitkin Hummingbird Highway:ta, joka halkoo mm. Belizen appelsiininviljely alueita. Satoakin päästiin testaamaan kun pysähdyimme appelsiinikaupoille matkan varrella. Mehukkaita ovat Belizen appelsiinit. 

Ilmaa renkaisiin ja baanalle...

Toinen stoppi tehtiin Blue Hole nimisessä luonnonpuistossa, missä maan-alainen joki on noussut luolasta muodostaen kaksi pientä uima-allasta. Pia, Eija ja Vesa kävivät virkistävällä pulahduksella Blue Hole:ssa ja toki uimareissun luolaosuudella oli myös oiva hetki tehdä päivän äänenavaus... Yllättävän hyvin nuo suomalaiset kansanlaulut sopivat Belizen viidakoihin;) Jenkkituristi kommentoi hämmästyneenä: Siellä joku laulaa joululauluja...

Blue Hole:sta matka jatkuu kohti San Ignaciota.

San Ignacion viimehetkellä toiseksi vaihtunut majapaikka Plaza Hotel oli ihan OK ja varsinkin paikkaa pitävä iäkäs pariskunta oli todella herttainen ja vieraistaan hyvää huolta (ja lukua) pitävä:) San Ignacion helteisessä iltapäivässä suurin osa porukasta lähti tutustumaan läheisen Maya-kaupungin raunioihin. Cahal Pech osoittautuikin ennakko-odotuksia upeammaksi Maya nähtävyydeksi.

Seuraavan aamun jättiaamiaisen jälkeen matka jatkui kolmella taksilla 15km San Ignaciosta Belizen ja Guatemalan rajalle. Rajalla kaikki sujui jälleen häslinkivapaasti ja kohtuullisen joutuisasti. Rajalla kyyti vaihtui minibussiin, jonka kyydissä matka jatkui seuraavat puolitoista tuntia upeaan Floresin kaupunkiin. Perillä odotti erinomaiseksi osoittautunut hotelli Villa del Lago, josta avautuu mainiot näkymät  Peten Itzan järvelle. Iltapäivä kului Floresin turuilla ja toreilla ja sitten ajoissa unten maille. Huomenna kello soittaa 04.00...

Perillä Floresissa paikallinen Feria-kulkue jammailee...

Päivät 10-11 | PG, MC, Placencia | Belize

Rio Dulcen Joel Hallikainen heittämässä meitä Belizeen:)

Livingstonen viimeisen aamiaisen papumössöt hakivat vielä paikkaansa vatsan pohjalta, kun lastasimme jo rinkkojamme Joel Hallikaisen venhon kyytiin. Tällä kertaa määränpäänä oli vastarannalla lymyilevä Belize ja Punta Gorda, tai PG niinkuin kaupungin nimi on paremmin paikallisten puheisiin asettunut:) Joelin 200 Yamahan heppaa tuuppasivat meidät tunnissa perille Belizeen. Vastassa oli PG:lle tyypillinen päivittäinen sadekuuro sekä tylyn puoleiset rajaviranomaiset. Molemmista kuitenkin selvittiin kunnialla läpi:) Bussia odotellessa jäi hyvää aikaa ladata rahapussit belizen dollareilla ja tutustua samalla hieman Punta Gordan keskustaan. Punta Gordan kellotapulin kello oli pysähtynyt ties kuinka kauan sitten ja kylän juoppolalli oli sammunut stop-merkin alle... Siinä pääpiirteittäin PG:n anti tältä päivältä:)

Jyrki ja Matti odottelevat bussia Mango Creek:iin.

Bussissa sen sijaan alkoi tunnelma tiivistymään, sen täyttyessä ääriään myöten täyteen matkustajista joita nousi kyytiin pitkin matkaa. Parhaimmillaan bussi eteni noin oman mittansa verran kunnes jarrut kirskuivat jälleen pysähtymisen merkiksi... Perille Mango Creekiin (eli MC:hen:)) kuitenkin päästiin noin parin tunnin tunnelmallisen paikallisbussisiivun päätteeksi. Mango Creekistä hypättiin vielä kerran veneeseen, joka viskasi meidät mangrove-labyrintin läpi perille Placenciaan. Placenciassa majoituimme tällä kertaa kahteen eri hotelliin tilan puutteen vuoksi mutta hyvinpä tämäkin järjestely tuntui toimivan. Illalliseksi Placenciasta löytyi arvatenkin erinomaisia meren antimia. Majapaikkojen jääkaappeihin shoppailimme vähän virvokkeita jäähtymään, joten kaikki alkoi olemaan valmista seuraavan päivän "vapaapäivän" viettoon:) Virvokeostoksilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä mutta semmoisenkin ihmeen joutui allekirjoittanut kokemaan, että aamulla kadoksissa ollut huoneen avain löytyi huoneen oven lukosta ulkopuolelta, missä se oli ollut koko yön...

Alkumatkasta bussissa oli vielä näin väljää...

Mango Creek. Meidän matka jatkui Hokey Pokey Water Tax:lla...

Vapaapäivän vietto sujui koko MundoMaya ryhmältä paikalliseen tapaan energiaa säästellen... Pienimuotoista sandaali-hiihtoa kuitenkin hieman harrastettiin siirryttäessä hotlalta rantaan, rannalta hotlaan, hotlalta kauppaan ja rannalta ravintolaan... Tosin hämärän laskeuduttua ryhmässä tapahtui selvää aktivoitumista mm. kuorolaulannan merkeissä...:)

Placencian sandaali-hiihto ladun 2km:n lenkiltä:)

Päivä 9 | Playa Blanca & 7 Altares | Livingston

Joelin kanssa tankilla Livingstonin satamassa.

Heti aamiaisen jälkeen meillä oli tapaaminen kippari Joelin kanssa Livingstonin maahantuloviraston ovilla. Seuraavan päivän Belize-matkaa varten passimme leimattiin päivän ennakolla Guatemalasta ulos ja "Hallikaisen" Joelille tehtiin ryhmästämme matkustajalista. Kun passit oli leimattu, hyppäsimme Joelin kyytiin ja suunnaksi otettiin Playa Blanca. PB on nimensä mukaisesti valkeaa palmujen reunustamaa hiekkarantaa, karibian ranta-idylliä parhaimmillaan. Viime päivien normaalia viileämpi ilmakin oli juuri sopivasti rantapäiväksi lämpenemään päin ja elohopea alkoi lähentelemään 30C astetta.

"Meidän vene" Playa Blancalla.

Ensimmäisen tunnin saimme pitää Playa Blancan lähes kokonaan itsellämme mutta sitten pikkuhiljaa rannalle ilmaantui muutama muukin vene tuoden auringonpalvojia mukanaan. Tosin vielä sittenkin meno pysyi hillityn rauhallisena. Olemisen sietämätöntä keveyttä Playa Blancalla "kestimme" kaikkiaan useita tunteja, kunnes keräsimme rantalelut kasaan ja hyppäsimme takaisin Joelin kyytiin.
Seuraava pysäkki oli vesiputoukset nimeltä Siete Altares. Ei ehkä maailman vaikuttavimmat vesiputoukset mutta kaikin puolin kaunis paikka joka tapauksessa. Kahlailimme vesiputouksia yhdistävää jokea pitkin ylävirtaan. Pitkin matkaa oli muodostunut monenkokoisia luonnon altaita, joihin saattoi halutessaan istahtaa ihmettelemään maailman menoa veden solinaa kuunnellen. MundoMayalaisten aktiviteeteista 7 Altaresilla mainittakoon Eija ja Pian läheiset kontaktit pienten jokikalaojen kanssa sekä "Suvin meneminen kahvilan pöydän läpi"...:)

Vesa, Pia ja Eija 7 Altaresin pinnan alle tähyilemässä...:)

Pirjo ja Maikki matkalla takaisin Livingstoniin.

Onnistuneen retkipäivän päätteeksi täytimme erinomaisen muutaman pöydän ravintolan Livingstonin laitamilta. Kun vielä Jyrkin johdolla kellotimme MundoMayan epävirallisen valvomisennätyksen klo. 22.00 saakka, niin ei voinut muuta kuin kellahtaa tyytyväisenä sikeille unille...:)

Päivät 7-8 | Rio Dulce | Livingston

Poijaat aamukaljalla, meidän odotellessa aamupalaa.

Copanista lähdimme paluumatkalle takaisin Guatemalaan ennen kuin aamiaispaikat olivat auenneet. Rajanylitys sujui yhtä ripeästi kuin oli sujunut toiseenkin suuntaan. Noin tunnin matkanteon jälkeen pysähdyimme aamiaiselle kuskin suosittelemaan ruokapaikkaan, joka myös osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Aamiaislistalta löytyi "normaali tipico-aamiainen" ja "tipico-aamiainen kanalla":) Eipä siis ihme, että ruokapaikan maalattialla jouksentelevilta tipusilta vaikutti piipityksestä päätellen olevan sisko kateissa...
Muutaman tunnin uneliaan bussimatkan päätteeksi saavuimme Rio Dulcen valtavan sillan päästä löytyvän hotellimme pihaan. Tällä kertaa oli kuitenkin käynyt niin, että hyvissä ajoin tehdystä varauksesta huolimatta ei tarvittavia huoneita meille löytynytkään. Onneksemme tilaa löytyi kuitenkin läheisestä ja kaikin puolin mainiosta Rio Dulce hotellista. Kun vielä illallispaikaksi osui erinomainen joenvarsi ravintola, niin päivä alkoi olemaan rommihömpsyillä höystettyä iltapalaveria vaille paketissa:)

Vesa tähystysvuorossa San Felipen linnoituksella:)

Seuraavan aamun aamiaisen jälkeen lastasimme itsemme ja kantamuksemme kippari Joelin veneen kyytiin ja suunnaksi otettiin Livingston. Matkalla on kuitenkin paljon nähtävää, joten tunnin suoran moottorivenehaipakan sijaan seilasimme Livingstoneen puolisen päivää. Matkalla pysähdyttiin mm. 1595 rakennetulla San Felipen linnoituksella. Monien mielestä San Felipe oli yksi upeimmista linnoista mitä on vastaan tullut. Lisäksi Rio Dulcella nähtiin monilukuisia lintuja ja muutaman komean iguanankin onnituimme bongaamaan. Merirosvojen virkaa joella hoitelevat nykyisin pikkulapset, jotka meloivat veneemme kylkeen pyytämään rahaa ym. Ei tainnut montaa kynää jäädä ryhmämme käyttöön tuon vierailun jälkeen:)

Matilla lintu tähtäimessä, matkalla Livingstoneen:)

Rio Dulcen Mojarra-apajilla verkko lentää...

Perillä Livingstonessa näytti kuin olisimme saapuneet kokonaan toiseen maahan, kun värikkäät garifunat ilmestyivät katukuvaan:) Iltapäivä kului omaan tahtiin Livingstonin raitilla ja alkuillasta kokoonnuimme vielä maittavalle illalliselle. Perjantai-illan huumaa tarjoili garifunien rummutus ja värikkäät naamio-tanssit keskellä Livingstonin pääkatua.

Garifunarytmejä Livingstonen illassa...

Päivät 5-6 | Copan Ruinas | Honduras

Antiguasta matkaan lähdettiin hyvissä ajoin aamu seitsemältä. Rinkat pikkubussin katolle ja suunnaksi rajan tuntumasta Hondurasin puolelta löytyvä Copan. Aamiaiselle pysähdyttiin puolimatkan krouvissa, noin kolmen tunnin bussissa nuokkumisen jälkeen. Rajan ylitys Hondurasiin sujui hyvinkin jouhevasti, ilman jonottamista tai muuta härdelliä. Perillä Copanissa majoituimme mukavaan perus hotelli Pattyyn. Aikaa jäi sen jälkeen vielä sopivasti pankkiasioillekin, minkä jälkeen oli hyvä lähteä vahvassa Lempira-lastissa mittailemaan Copanin katuja. Päivä oli ollut enimmäkseen pilvinen mutta Copanin iltapäivän hämärtyessä illaksi saatiin myös hienoa sadetta taivaalta. Illallisella käynnin jälkeen sateinen keli ei houkutellut sen laajamittaisempiin kaupunkiseikkailuhin, joten koko ryhmä oli unten mailla jo hyvissä ajoin.

Illallisella mainiossa Llama Del Bosque:ssa Copanissa.

Seuraavan päivän aamiaisen jälkeen suunnaksi otettiin Copanin muinaisen Maya kaupungin rauniot. Portilta oppaaksi pestattiin Maritza, joka lähti sulkakeppinsä kanssa perehdyttämään meitä Maya-kulttuurin kukoistuksen päiviin Copanissa. Tutuksi tulivat ainakin Copanin suurin hallitsija "18 jänistä", jonka nimeä tavailtiin kivipaadesta jos toisestakin:) Kuuntelimme siinä määrin hartaasti Maritzan Mayaluennot, että eiköhän niistä jokaiselle jotain auennut... Pilvinen sääkin kun piti vielä vesihanat kiinni, niin Copanin Mayapäivä oli kaikin puolin oikein onnistunut.

Maritza perehdyttämässä meitä Copanin saloihin.

MundoMaya-ryhmä Copanissa: Pirjo, Anneli, Jyrki, Pia, Eija, Matti, Anne, Vesa, Suvi, Maikki, Vesa ja Pekka.